Näin se homma etenee!
05/02/2010
Viime viikon keskiviikkona ensimmäinen rekka täynnä teräsrakenteita saapui työmaan pihaan. Torstaipäivä oli varattu rekan purkuun ja keli oli jokseenkin hapokas 15 tonnin teräskuorman purkamiseen. Kirpakka lähes 20 asteen pakkanen ja kova tuuli sopi hommaan kuin jäätynyt nenä päähän. Pete lähestulkoon menetti puhekyvyn kun tuuli lisäsi pakkasen purevuutta entisestään. Saimme onneksemme avuksi kaksi logistiikan ammattimiestä, Tatun ja Klasun vastaamaan kuorman purusta ja teräs nousi suhteellisen helposti lavalta alas. Opimme samalla lyhyen oppimäärän suunsoitosta ja kommunikaatiosta rekkakuskeille, jotka ovat siis trukkikuskien "enemy number one".
Walltopian asentajat saapuivat Suomeen samana iltana ja kiirehdimme heitä vastaan suoraan työmaalta. Päivä oli ollut talven liukkain ja pelkästään Helsingissä sattui 60 kolaria. Tiet olivat aivan tukossa ja matka Helsinki –Vantaalle kesti vaatimattomat 1 h 40 min. Saimme kuitenkin jätkät kyytiin ja veimme heidät Tuomarilan vuokrakämppään ja vetäyduimme koteihimme täynnä toivoa huomisesta.
Perjantaipäivä alkoi ongelmilla. Bulgarialaisilla oli tieto että käytössä olisi kaksi 30 metriin nostavaa puominostinta yhden 18 -metrisen koneemme sijaan. Tiimin johtaja Alex oli vahvasti sitä mieltä että paikalle tarvittaisiin kone, joka nostaa pojat 30 metriin. Muussa tapauksessa projekti hidastuisi merkittävästi. Alexista lyhyesti... Tämäkin ahkera Bulgarian karhu on kiipeilystä jo eläköitynyt 8c:n menijä. Jotenkin tuntuu että tuo ei ole niin uutiskynnystä ylittävä juttu tuollakaan suunnalla.
Joka tapauksesssa tuo vuokrakone pitäisi tuoda sisään jäähallin läpi, nostaa jotenkin neljään metriin kiipeilytasolle ja sujauttaa sisään pienestä aukosta sisään ja myöhemmin vielä takaisin. Sama haalausaukko olisi menossa umpeen kuukauden sisään ja meille jäisi muutaman kymmenen tonnin vuokrakone sisälle. NICE! Tämä olisi ratkottava silti myöhemmin ja oli aika käynnistää työt.
Aloitimme teräksen roudaamisen sisään roskakärryjen päällä kulkien, läpi jäähallin jossa kamat olisi myös veivattava neljä metriä ylemmäs kiipeilykerrokseen. Dieseltrukkia emme saaneet ajaa sisälle jäähalliin, joten käytimme hommaan henkilönostimia. Meillä oli alun perin lupa käyttää rakennusyhtiön nostimia, mutta työmaalla tunteet kuumenivat nopeasti kun bulgarialaiset repivät henkilönostimesta turvakaiteet irti ja alkoivat nostaa seinärakenteita ylös, keikkuen samalla ilman valjaita nostimen kyydissä. Soppa oli keitetty kun työsuojeluihmiset sattuivat paikalle ihmettelemään idän kieltämättä hieman luovia työmenetelmiä.
Myöhemmin päivän aikana selvisi että Helsingin kaupungin rakennusvalvonnalta ei heltiäisi vielä lupaa seinän rakennuksen aloittamiseen ja paineet alkoivat kasaantua. Meillä oli kuusi ukkoa maassa ja he eivät pyörittelisi täällä peukaloita pitkään vain mukavan ilmaston vuoksi.
Heitin puolet väsyneestä tiimistä illaksi kotiin ja puolet odottivatkin jo pakkasessa väärän avaimen kanssa joka oli siis tiimin ainoa. Ajoimme lämmittelemään Gasthaus Suihkoselle juomaan lämmikettä ja oli aika pitää pikapalaveri. Ongelmia oli päivän mittaan kerääntynyt paljon. Pöydällä oli nostimen vuokraus ja sen logistinen toteutus, työsuojeluongelmat, rakennusvalvonnan luvan viivästys. Tämän lisäksi hitsaustöitä ei saisi aloittaa ennen tulityökurssin käymistä, joten työt viivästyisivät joka tapauksessa hieman. Henkka ilmestyi paikalle palattuaan poikansa telinevoimistelutreeneistä.
Henkka avaa suunsa hymyillen... "You know guys, this has been a day full of shit. Today everything was going wrong". Henkka levittää kätensä kuin bulgarialaisten poikien henkinen johtaja ja pitää toiveikkaan puheen kaikille. Kävimme käynnistysongelmat jätkien kanssa läpi asia kerrallaan ja kaikki saataisiin varmaan järjestymään. Tapaaminen kohottikin kaikkien fiilistä ja nukkumaan mentiin taas toivoa täynnä.
Kaivattua toivoa tuli jo sunnuntai-iltana kun rakennusvalvonnalta tuli lupa aloittaa työt. Tänä keskiviikkona pojat saivat tulityökortit ja rakennus lähti käyntiin. Ensimmäiset palkit on nyt kiinni kisaseinässä ja homma etenee.
When it's going to get tough, tough get going!
Suurkiitokset vielä Tatulle ja Klasulle avusta rekan purkamisessa.
Muutama uusi kuva galleriassa.
-Joonas
Walltopian asentajat saapuivat Suomeen samana iltana ja kiirehdimme heitä vastaan suoraan työmaalta. Päivä oli ollut talven liukkain ja pelkästään Helsingissä sattui 60 kolaria. Tiet olivat aivan tukossa ja matka Helsinki –Vantaalle kesti vaatimattomat 1 h 40 min. Saimme kuitenkin jätkät kyytiin ja veimme heidät Tuomarilan vuokrakämppään ja vetäyduimme koteihimme täynnä toivoa huomisesta.Perjantaipäivä alkoi ongelmilla. Bulgarialaisilla oli tieto että käytössä olisi kaksi 30 metriin nostavaa puominostinta yhden 18 -metrisen koneemme sijaan. Tiimin johtaja Alex oli vahvasti sitä mieltä että paikalle tarvittaisiin kone, joka nostaa pojat 30 metriin. Muussa tapauksessa projekti hidastuisi merkittävästi. Alexista lyhyesti... Tämäkin ahkera Bulgarian karhu on kiipeilystä jo eläköitynyt 8c:n menijä. Jotenkin tuntuu että tuo ei ole niin uutiskynnystä ylittävä juttu tuollakaan suunnalla.
Joka tapauksesssa tuo vuokrakone pitäisi tuoda sisään jäähallin läpi, nostaa jotenkin neljään metriin kiipeilytasolle ja sujauttaa sisään pienestä aukosta sisään ja myöhemmin vielä takaisin. Sama haalausaukko olisi menossa umpeen kuukauden sisään ja meille jäisi muutaman kymmenen tonnin vuokrakone sisälle. NICE! Tämä olisi ratkottava silti myöhemmin ja oli aika käynnistää työt.
Aloitimme teräksen roudaamisen sisään roskakärryjen päällä kulkien, läpi jäähallin jossa kamat olisi myös veivattava neljä metriä ylemmäs kiipeilykerrokseen. Dieseltrukkia emme saaneet ajaa sisälle jäähalliin, joten käytimme hommaan henkilönostimia. Meillä oli alun perin lupa käyttää rakennusyhtiön nostimia, mutta työmaalla tunteet kuumenivat nopeasti kun bulgarialaiset repivät henkilönostimesta turvakaiteet irti ja alkoivat nostaa seinärakenteita ylös, keikkuen samalla ilman valjaita nostimen kyydissä. Soppa oli keitetty kun työsuojeluihmiset sattuivat paikalle ihmettelemään idän kieltämättä hieman luovia työmenetelmiä.Myöhemmin päivän aikana selvisi että Helsingin kaupungin rakennusvalvonnalta ei heltiäisi vielä lupaa seinän rakennuksen aloittamiseen ja paineet alkoivat kasaantua. Meillä oli kuusi ukkoa maassa ja he eivät pyörittelisi täällä peukaloita pitkään vain mukavan ilmaston vuoksi.
Heitin puolet väsyneestä tiimistä illaksi kotiin ja puolet odottivatkin jo pakkasessa väärän avaimen kanssa joka oli siis tiimin ainoa. Ajoimme lämmittelemään Gasthaus Suihkoselle juomaan lämmikettä ja oli aika pitää pikapalaveri. Ongelmia oli päivän mittaan kerääntynyt paljon. Pöydällä oli nostimen vuokraus ja sen logistinen toteutus, työsuojeluongelmat, rakennusvalvonnan luvan viivästys. Tämän lisäksi hitsaustöitä ei saisi aloittaa ennen tulityökurssin käymistä, joten työt viivästyisivät joka tapauksessa hieman. Henkka ilmestyi paikalle palattuaan poikansa telinevoimistelutreeneistä.
Henkka avaa suunsa hymyillen... "You know guys, this has been a day full of shit. Today everything was going wrong". Henkka levittää kätensä kuin bulgarialaisten poikien henkinen johtaja ja pitää toiveikkaan puheen kaikille. Kävimme käynnistysongelmat jätkien kanssa läpi asia kerrallaan ja kaikki saataisiin varmaan järjestymään. Tapaaminen kohottikin kaikkien fiilistä ja nukkumaan mentiin taas toivoa täynnä.Kaivattua toivoa tuli jo sunnuntai-iltana kun rakennusvalvonnalta tuli lupa aloittaa työt. Tänä keskiviikkona pojat saivat tulityökortit ja rakennus lähti käyntiin. Ensimmäiset palkit on nyt kiinni kisaseinässä ja homma etenee.
When it's going to get tough, tough get going!
Suurkiitokset vielä Tatulle ja Klasulle avusta rekan purkamisessa.
Muutama uusi kuva galleriassa.
-Joonas

